Valkokarhunköynnös/ elämänlanka
C. sepium ssp. sepium) 

Elämänlanka on kansankielinen nimitys usealle köynnökselle. Useimmiten sillä viitataan valkokarhunköynnökseen tai peltokiertoon.

Karhunköynnös on jopa kolmemetriseksi kasvava ruohovartinen köynnös. Lehdet ovat isot ja herttamaiset. Kukat sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa muutaman senttimetrin mittaisten perien päissä. Teriöt ovat suuret, 3–6 cm leveät, suppilomaiset ja väriltään valkoiset tai vaaleanpunaiset. Karhunköynnös muistuttaa peltokiertoa (Convolvulus arvensis).

Valkokarhunköynnös on meillä myös koristekasvina viljelty ja sitä tavataan usein viljelykarkulaisena puutarhoissa, joutomailla jne. Se on uustulokkaana melko laajalle levinnyt Etelä-Suomessa ja paikoin Keski-Suomessa. Toinen alalaji punakarhunköynnös on Suomessa myös koristekasvina käytetty ja sitä esiintyy paikoitellen viljelykarkulaisena.

Norjanangervo
Spiraea  grefsheim

Koristeellisen kaarevaoksainen ja varhain kukkiva norjanangervo on yksi kauneimmista koristepensaista. Erittäin runsas kukinta alkaa eteläisimmässä Suomessa jo toukokuun puolivälissä. Myös pienet lehdet puhkeavat aikaisin .Norjanangervo on erittäin kestävä ja näyttävä monikäyttöpensas, niin aidanteiksi tai yksittäin koristamaan pihaa.

Korkeus: 100–150 cm.
Lehdistö: Hyvin pienikokoinen, mutta tiheähkö lehdistö avautuu varhain keväällä. Syysväri on tavallisesti keltainen.
Kukinta: Erittäin runsas, vitivalkoinen, miedosti tuoksuva kukinta alkaa toukokuussa maamme eteläosassa.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, kuiva–tuore, keskiravinteinen.
Vyöhykkeet: I–VI.
Taimiväli: 70–80 cm.
Leikkaus: Vanha pensas nuorennetaan harventamalla niukasti kukkivia vanhimpia oksia kukinnan jälkeen tai varhain keväällä ennen silmujen avautumista.